Viime päivinä Suomeen suunnitteilla olevat datakeskukset ovat saaneet runsaasti huomiota mediassa ja aivan syystä. Keskustelu niiden valtavasta energiankulutuksesta on perusteltua ja tarpeellista.
Syyt datakeskusinvestointien rantautumiseen Suomeen ovat hyvin tiedossa: viileä ilmasto vähentää jäähdytystarvetta ja sähkö on toistaiseksi Euroopan halvinta. Mutta onko tämä kehitys kokonaisuutena hyvä asia suomalaiselle yhteiskunnalle?
Datakeskus – paikallinen lottovoitto vai kansallinen haaste?
Ymmärrän hyvin, että pienelle paikkakunnalle suuri ja vuosia kestävä rakennusprojekti voi olla todellinen lottovoitto. Rakennusvaihe tuo työtä ja elinvoimaa, ja valmistumisen jälkeen syntyy jonkin verran pysyviä työpaikkoja esimerkiksi kiinteistönhuollossa ja ylläpidossa.
Samalla on kuitenkin tunnustettava tosiasiat. Datakeskusten teknologia saapuu pääosin ulkomailta, niitä operoidaan etänä ja niiden palveluja käytetään globaalisti. Loppukäyttäjälle ei ole mitään merkitystä sillä, sijaitseeko datakeskus Suomessa vai tuhansien kilometrien päässä.
Suurin huoli kohdistuu energiankulutukseen. Julkisuudessa on arvioitu, että jo tähän mennessä ilmoitetut datakeskusinvestoinnit edellyttäisivät jopa kahta täysimittaista ydinvoimalaa. Meillä on tuoreessa muistissa Olkiluoto 3:n rakentaminen: päätös tehtiin vuonna 2002 ja käyttöönotto tapahtui vasta 21 vuotta myöhemmin, vuonna 2023. Tällä hetkellä Suomessa ei ole ainakaan julkisesti tiedossa uusia ydinvoimahankkeita.
Vaikka osa energiasta voidaan tuottaa esimerkiksi tuulivoimalla, datakeskukset tarvitsevat keskeytymättömän ja sataprosenttisen varman energiansyötön myös tyyninä päivinä. Siksi vaatimus siitä, että datakeskusinvestointien yhteydessä vastattaisiin myös omasta energiantuotannosta, on täysin perusteltu.
Muussa tapauksessa edessä on kaksi väistämätöntä seurausta: sähkön saatavuus kiristyy ja kuluttajahinnat nousevat. Suuret toimijat saavat energiansa edullisemmin, kun taas kuluttajat maksavat korkean markkinahinnan. Näin on käynyt esimerkiksi Irlannissa.
Sama kaava toistuu muissakin suurinvestoinneissa
Datakeskukset eivät ole poikkeus. Suomessa on pitkät perinteet ja uudet suunnitelmat suurissa ja energiaintensiivisissä investoinneissa: sellu- ja paperitehtaissa, kaivoksissa, vetylaitoksissa ja synteettisen polttoaineen tuotannossa sekä vihreän teräksen hankkeissa.
Kaikissa näissä toistuu sama yhtälö: valtava energiankulutus ja tarve täysin häiriöttömälle energiantuotannolle. Sinällään nämä investoinnit ovat tervetulleita piristysruiskeita uinuvalle taloudelle edellyttäen, että energiantuotanto ja siirtoinfra rakennetaan riittävän nopeasti ja rinnakkain.
Olemmeko ajautuneet raaka-ainetaloudeksi?
Kun näitä investointeja tarkastelee kokonaisuutena, herää väistämätön kysymys:
onko meistä, kenties maailman koulutetuimmasta kansasta, tullut ennen kaikkea raaka-aineiden ja matalan jalostusasteen tuotteiden tuottaja?
Niiden tuotteiden, joiden todellinen arvonlisä maailmanmarkkinoilla jää usein hälyttävän matalaksi.
Eikö korkeasti koulutetuista suomalaisista työntekijöistä, asiantuntijoista ja yrittäjistä olisi paljon parempaan? Investointeihin ja liiketoimintaan, joissa arvonlisä ei liiku lähelläkään nollaa, vaan lähestyy sataa prosenttia?
Suomi osaa, kun suunta on oikea
Onneksi meillä on myös erinomaisia esimerkkejä aivan toisenlaisesta kehityssuunnasta.
Tällä viikolla Espoossa palkittiin vuoden yrittäjänä Max Seeck, kansainvälinen menestyskirjailija, jonka kirjoja on myyty maailmalla jo noin 10 miljoonan euron edestä. Arvonlisä on huomattava, ja suurin yksittäinen investointi innovaation lisäksi on ollut yksi läppäri.
Toinen loistava esimerkki on ICEYE Oy, joka kehittää ja operoi satelliitteja ja myy niiden tuottamaa dataa globaalisti. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna noin 250 miljoonaa euroa, ja kasvua on odotettavissa jopa 100 prosenttia vuodessa. Tässä yhdistyvät korkea osaaminen, teknologia, innovaatio ja merkittävä arvonluonti maailmanmarkkinoilla.
Korkean arvonlisän Suomi
Juuri tällaisia yrityksiä ja investointeja Suomi nyt tarvitsee: korkean arvonlisän liiketoimintaa, joka hyödyntää koulutustamme, osaamistamme ja innovaatioitamme – eikä perustu pelkästään halvimpaan sähköön tai luonnonvaroihin.
