Myyjän ja yrittäjän perustyö on sama: kauppa
Myyjien tehtävä on selvä: heidän kuuluu myydä. Yrittäjien tehtävä on vähintään yhtä selkeä: heidän on myytävä, jotta liiketoiminta kasvaa ja yritys pysyy elinvoimaisena. Erityisesti pienyrityksissä myynti on kaiken ydin. Ilman myyntiä ei ole liikevaihtoa, ja ilman liikevaihtoa ei ole kasvua.
Silti törmään yllättävän usein tilanteisiin, joissa juuri myyjät tai yrittäjät itse ehdottavat: “Pitäisikö meidän ostaa tämä palvelu?” tai “Entä jos hankkisimme tämän ratkaisun?”
Oma teoriani on yksinkertainen
Myyjillä ja yrittäjillä on valtava tahto tehdä kauppaa. Se on hieno ja arvokas ominaisuus. Samalla kuitenkin erityisesti tavanomaisempien tuotteiden ja palveluiden myyminen on usein vaativaa työtä. Se vaatii markkinointia, prospektointia, lukuisia asiakastapaamisia. Paljon ”ei”-vastauksia ja vain satunnaisia onnistumisia.
Kun sitten joku tulee tarjoamaan suhteellisen relevanttia tuotetta tai palvelua, syntyy tuttu ja kaivattu tunne: tämä voisi johtaa kauppaan. Ja yhtäkkiä tekee mieli tehdä diili! Tällä kertaa ostajan roolissa.
Olen huomannut myös mielenkiintoisen sivuilmiön: myyjät eivät aina edes halua tinkiä. Olen kuullut perustelun: “Pitäähän myyjän saada hyvä kauppa ja bonarit.”
Tässä on jotain syvästi inhimillistä. Eräänlaista kollegiaalista lojaalisuutta toista myyjää kohtaan.
Ironista on se, että omassa myyjän työssä hinnat pyritään usein painamaan viimeiseen euroon asti ammattiostajien toimesta ja silloin juuri ne omat bonarit ovat vaarassa.
Vai olenko väärässä?
Onko kyse aidosti ilmiöstä, vai näenkö vain sitä, mitä haluan nähdä?
Olisi mielenkiintoista kuulla sinun näkemyksesi: koetko te yrittäjät ja ammattimyyjät helpoimpina asiakkaina ja miksi tai miksi et?
