Yksittäisestä tarinasta ei tietenkään kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Silti jokainen meistä tunnistaa varmasti itsessään ja kollegoissaan taipumuksen tarttua ensisijaisesti helppoihin ja mukavilta tuntuviin tehtäviin, vaikka ne eivät olisi oman työn tai liiketoiminnan kannalta kaikkein olennaisimpia.
Juttelin hiljattain yhden toimitusjohtajan kanssa yrityksen tilanteesta, jossa sen tuote ei vielä täysin vastannut markkinoiden tarpeita ja tuotekehitys oli suhteellisen pitkässä puussa. Tästä huolimatta hän koki omien sanojensa mukaan saavansa vähiten huonon omantunnon kiertämällä päivästä toiseen potentiaalisia asiakkaita ja myymällä tuotetta aktiivisesti. Kokemus oli kuitenkin jo osoittanut, ettei tuote ollut vielä tarvittavan tuotekehityksen puuttuessa täydellisen markkinakelpoinen. Esimerkin hienous oli siinä, että tämä toimintatapa oli tunnistettu ja sitä myös kyseenalaistettiin. Tilanteeseen etsittiin aktiivisesti parempia vaihtoehtoja.
Kaikki tunnistamme periaatteen: liiketoiminnan kannalta olennaisten tehtävien tekeminen on paljon tärkeämpää kuin ahkeroiminen toissijaisissa pseudo-töissä, vaikka nekin veisivät liiketoimintaa etäisesti eteenpäin.
Myönnän avoimesti, etten itsekään ole mestari tehtävien priorisoinnissa. Olen kuitenkin pyrkinyt tiedostamaan ja välttämään tätä jatkuvasti vaanivaa sudenkuoppaa. Oma toimintatapani on tehdä jokaisen työpäivän aluksi kaksi listaa:
- Pidemmän aikavälin työlista, johon kirjaan kaikki tunnistetut olennaiset tehtävät, siis ne, jotka vievät liiketoimintaa selkeästi kohti sovittuja tavoitteita.
- Tämän päivän työlista, jossa on yleensä 2–4 tehtävää, jotka on tehtävä juuri tänään ja jotka ovat liiketoiminnan kannalta aidosti tärkeitä.
Tämä toimintatapa on tuonut itselleni mielenrauhaa. Kun päivän suunnittelu on tehty, tiedän, mihin minun pitää keskittyä. Kun tärkeät tehtävät on hoidettu, tekemisestä saa myös aivan erilaisen mielihyvän.
Työtehtävieni valintaa ei pitäisi ohjata se, mitä tykkään tehdä tai missä olen parhaimmillani. Olennaisempaa on se, mitä tavoitteiden saavuttamiseksi täytyy tehdä.
Ja sitten se tehdään, vaikka välillä hampaat irvessä. Palkintona mukana kulkee lämmin tunne siitä, että teen juuri nyt oikeaa asiaa.
