Google ilmoitti 10.9.2026 investoivansa Suomeen vähintään 13 miljardia euroa seuraavan kahden vuoden aikana datakeskuksiinsa. Investointi sisältää uudet keskukset Kajaaniin, Vaalaan ja Muhokselle sekä Haminan kampuksen laajennuksia. Google arvioi viestinnässään investoinnin luovan rakennusvaiheen aikana Suomeen arviolta 37 000 työpaikkaa. Toiminnan käynnistyttyä laitosten arvioidaan tukevan noin 7 000 työpaikkaa vuosittain. Lisäksi Google ja Fortum allekirjoittivat 22 vuoden sähkönostosopimuksen, joka kattaa noin puolet Loviisan ydinvoimalan tuotantokapasiteetista.
Näillä tiedoilla ja nopeasti arvioituna tämä investointi kuulostaa lottovoitolta Suomelle.
Monet viranomais- ja asiantuntijatahot ovat kuitenkin kritisoineet Googlen esittämiä työllisyysvaikutuksia ylioptimistisiksi, ja datakeskusten pysyvät työllisyysvaikutukset jäänevät pieniksi. Huomattavaa on, että uudet työpaikat eivät pääosin ole korkean osaamisen ammatteja, vaan hyvin tavanomaisia rooleja, kuten asentajia, teknikoita sekä turvallisuus- ja kunnossapitohenkilöstöä.
Lisäksi datakeskukset ovat niin sanottuja mustia laatikoita, jotka ovat osa maailmanlaajuista tiedonsiirtoverkkoa. Niiden sijainti lähellä paikallista teollisuutta ei sinällään takaa merkittävää innovaatiopotentiaalia tai tue paikallisen teollisuuden kilpailukykyä.
Kuka tästä suurinvestoinnista hyötyy?
Selvää on, että suuria hyötyjiä tästä investoinnista ovat kyseiset paikkakunnat, rakennusyhtiöt, energiantuottajat, sähköverkkoyhtiöt ja luonnollisesti Google. Google on kilpailuttanut investointia kansainvälisesti ja päätynyt omalta kannaltaan parhaaseen liiketoiminnalliseen lopputulokseen.
Kuka investoinnista maksaa?
Mahdollinen taloudellinen haitta kohdistuu ennen kaikkea veronmaksajiin, energiankuluttajiin ja pk-yrittäjiin. Kotitalouksien ja yrittäjien energia- ja siirtokulut nousevat, kun merkittävä osa energiantuotannosta sidotaan tukkuhintaisilla sopimuksilla suurostajille ja siirtolinjoja rakennetaan suurasiakkaiden tarpeisiin.
Epäsuoria kustannuksia syntyy veronmaksajille, kun Google ja vastaavat kansainväliset suuryhtiöt eivät tulouta liiketoimintavoittojaan Suomessa ja niiden maksamat yhteisöverot jäävät olemattomiksi.
Myös muut energiaintensiiviset liiketoimet voivat joutua väistymään näiden datakeskusinvestointien tieltä. Tästä aiheesta Risto Siilasmaa nosti Helsingin Sanomissa 17.4.2026 julkaistussa jutussa esiin tärkeän näkökulman otsikolla: ”Suomen tekoälykehitys on harhateillä, jos maa rakennetaan täyteen ulkomaisten digijättien datakeskuksia.”
Vihreä siirtymä viivästyy, kun säätövoimaa joudutaan jatkossa tuottamaan enenevässä määrin esimerkiksi kaasuturbiineilla hetkinä, jolloin sähköenergian vihreämmät tuotantomuodot eivät kykene vastaamaan kysyntään. Datakeskuksia ajetaan 24/7/365 riippumatta energian kuluttajahinnoista.
Ovatko datakeskusinvestoinnit Suomelle haitallisia?
Onko johtopäätös siis se, että ulkomaisomisteisten yhtiöiden datakeskusinvestoinnit ovat haitallisia Suomen taloudelle? Luonnollisesti ei. Nyt on kuitenkin käymässä niin, että erityisesti pienet paikkakunnat janoavat näitä nopeita suurinvestointeja tuottaakseen työpaikkoja omalle kotiseudulleen. Nämä työpaikat eivät pääosin ole korkean tuottavuuden tai osaamisen rooleja, vaan tyypillisesti hyvin tavanomaisia tehtäviä, ja työllisyysvaikutus rakennusvaiheen jälkeen on rajallinen.
Kokonaisarvioni on, että näiden pienempien paikkakuntien työpaikkojen maksumieheksi joutuu koko laajempi yhteiskuntamme. Karrikoidusti sanoen me kuluttajat ja pienyrittäjät maksamme näistä uusista työpaikoista.
Mitä siis jatkossa tulisi tehdä?
Suomen tulisi ottaa käyttöön keskitetty harkintaprosessi sellaisille suurinvestoinneille, jotka ovat kansallisella tasolla merkittäviä energiankuluttajia. Rajallinen puhdas sähkö tulisi kohdentaa investointeihin, joista Suomelle syntyy maksimaalista arvontuottoa, kuten uutta teollista tuotantoa ja innovaatiota, pitkäaikaisia verotuloja sekä merkittävää korkean osaamisen työllisyyttä.
Suuret energiankuluttajat tulisi velvoittaa vastaamaan täysimääräisesti tarvitsemansa energiantuotannon ja siirtokapasiteetin kustannuksista. Sähkönkäyttöä voitaisiin mahdollisesti verottaa työllisyys- ja arvonlisävaikutuksen perusteella.
Kansainväliset suuryhtiöt tulee saattaa verotuksen piiriin kotimaassamme samoin periaattein kuin paikalliset yhtiöt, ottaen huomioon niiden kansainväliset tuotot perustuen investointeihin Suomessa.
Suurta energiankulutusta aiheuttavat toiminnot tulee sijoittaa paikkakunnille, joissa hukkalämpö voidaan hyödyntää täysimääräisesti esimerkiksi lähialueen kaukolämpönä.
Yleisesti ottaen meidän tulee pyrkiä vahvistamaan omaa tekoälyosaamistaan ja infrastruktuuriaan eikä tyytyä siihen, että tarjoamme ulkomaisille digijäteille lähinnä edullista sähköä ja tontteja.
